Gimbal ja vakautus mietityttävät jokaista videokuvaajaa, joka on katsonut omaa kävellen kuvattua klippiään ja huomannut kuvan heiluvan joka askeleella. Tämä artikkeli kertoo, milloin gimbal on oikeasti tarpeellinen, milloin kameran oma vakautus riittää ja miten vältät 400-900 euron hankinnan, joka jää kaappiin. Ohjeet sopivat YouTube-sisällöntuottajalle, häävideoita kuvaavalle harrastajalle ja luontokuvaajalle, joka haluaa liikkuvaa kuvaa maastosta.
Kolme tapaa vakauttaa kuva
Vakautus ei ole yksi asia. Se tehdään joko optisesti, mekaanisesti tai ohjelmallisesti, ja jokainen tapa korjaa erilaista liikettä.
Objektiivin optinen vakain (OIS) liikuttaa objektiivin sisällä olevaa linssiryhmää. Se toimii parhaiten tele-objektiiveissa, joissa pienikin käden tärinä näkyy kuvassa suurena. Rungon kennovakain (IBIS) liikuttaa kuvakennoa, ja se toimii myös vanhojen manuaaliobjektiivien kanssa. Uusimmissa peilittömissä kameroissa, kuten Canon EOS R5:ssä ja Sony A7 -sarjassa, rungon ja objektiivin vakaimet toimivat yhdessä. Näiden kahden erot on käyty tarkemmin läpi artikkelissa kuvanvakain rungossa ja objektiivissa.
Elektroninen vakautus rajaa kuvaa ja siirtää rajausta liikettä vastaan. GoPron HyperSmooth ja DJI Osmo Actionin RockSteady ovat tämän tekniikan parhaita esimerkkejä. Hintana on hieman kapeampi kuvakulma ja heikossa valossa liike-epäterävyyttä.
Gimbal on moottoroitu kolmiakselinen teline, joka pitää kameran vaakatasossa riippumatta siitä, miten kuvaajan käsi liikkuu. Se on ainoa vaihtoehto, joka hallitsee isoja liikkeitä: kävelyä, juoksua ja portaissa liikkumista.
Myytti: hyvä IBIS korvaa gimbalin
Valmistajat ilmoittavat kennovakaimen tehoksi 5-8 aukkoa, ja luku houkuttelee ajattelemaan, ettei gimbalia enää tarvita. Luku kertoo kuitenkin still-kuvauksesta. Se tarkoittaa, kuinka paljon pidemmällä valotusajalla saa terävän kuvan käsivaralta.
Videossa ongelma on toinen. IBIS poistaa pientä tärinää, mutta kävellessä kamera nousee ja laskee 2-4 senttiä joka askeleella. Kennon liikevara ei riitä tällaiseen. Seurauksena on usein ”hyppivä” kuva, jossa vakain välillä korjaa ja välillä päästää liikkeen läpi. Laajakulmalla, esimerkiksi 16 mm:n polttovälillä, lopputulos voi näyttää vielä huonommalta, koska kuvan reunat vääristyvät.
Asia toimii myös toisin päin. Paikallaan kuvattuun haastatteluun tai tuotevideoon gimbal on turha. Silloin kolmijalka ja hyvä videopää tuottavat vakaamman kuvan halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivalla.
Milloin gimbal on oikeasti tarpeellinen
Kokenut videokuvaaja katsoo ensin, liikkuuko kamera kuvauksen aikana vai vain kuvattava kohde. Jos kamera pysyy paikallaan, gimbalia ei tarvita. Jos kuvaaja kävelee, seuraa kohdetta tai tekee pitkiä yhtäjaksoisia otoksia, gimbal maksaa itsensä takaisin.
Tyypillisiä gimbal-tilanteita ovat hääkuvaus, jossa morsiusparia seurataan kirkon käytävällä, kiinteistövideot, joissa kävellään huoneesta toiseen, sekä matkavlogit kaupungilla. Kiinteistövideoita kuvaavat yritykset Helsingissä ja Tampereella käyttävät gimbalia lähes poikkeuksetta, koska yksikin heiluva otos asunnon läpi näyttää amatöörimäiseltä.
Moni sisällöntuottaja pärjää ilman. Puhuvan pään YouTube-video kuvataan jalustalta. Toimintakameralla kuvattu maastopyöräily hoituu elektronisella vakautuksella ja tukevalla kiinnityksellä. Luontokuvaaja, joka kuvaa kotkia 600 mm:n objektiivilla, tarvitsee raskaan jalustan ja gimbal-tyyppisen telepään, ei moottoroitua käsigimbalia. Tämä on eri laite, vaikka nimi on sama.
Gimbalin valinta kaluston ja budjetin mukaan
Gimbalin tärkein ominaisuus on kantavuus. Se pitää laskea kameran, objektiivin, mikrofonin ja muistikortin yhteispainona, ei pelkän rungon mukaan. Sony ZV-E10 kit-objektiivilla painaa noin 500 grammaa, kun taas täyskennorunko ja 24-70 mm f/2.8 -objektiivi painavat helposti 1,5-1,8 kg.
Kevyeen peilittömään kameraan riittää pienikokoinen gimbal, esimerkiksi DJI RS -sarjan Mini-malli tai Zhiyunin Weebill-sarja, joiden hinnat ovat noin 300-500 €. Täyskennokalustoon tarvitaan järeämpi malli, kuten DJI RS:n perusversio tai Zhiyun Crane, noin 500-800 €. Raskaisiin cinemakameroihin tarkoitetut Pro-mallit maksavat 800-1 500 € lisävarusteineen. Feiyu tarjoaa edullisempia vaihtoehtoja kevyille kameroille. Gimbaleita voi vertailla gimbaalien tuotealueella.
Ammattilainen aloittaa sovituksesta. Gimbalin painoa ei huomaa myymälässä viiden minuutin kokeilussa, mutta 40 minuutin vihkimisen aikana 2,5 kilon kokonaispaino tuntuu ranteissa. Rajala Camera ja muut erikoisliikkeet antavat usein kokeilla gimbalia omalla kameralla, ja se kannattaa tehdä ennen verkosta ostamista. Verkkokaupasta ostetulla gimbalilla on kuluttajasuojalain mukainen 14 päivän palautusoikeus, mutta laitetta saa kokeilla vain samalla tavalla kuin myymälässä.
Suomen talvi tuo lisähaasteen. Gimbalin litiumakku menettää kapasiteettiaan -15 °C:n pakkasessa nopeasti, ja ilmoitetusta 12 tunnin käyttöajasta voi jäädä jäljelle puolet. Varakapasiteetti kannattaa pitää takin sisätaskussa. Lentomatkoilla gimbalin akut ja varavirtalähteet kuljetetaan käsimatkatavaroissa, ei ruumaan menevässä laukussa.
Yleisimmät virheet gimbalin kanssa
Ensimmäinen virhe on huolimaton tasapainotus. Gimbalin moottorit eivät ole tarkoitettu kantamaan epätasapainoista kameraa. Jos tasapainotus jää puolitiehen, moottorit kuumenevat, akku tyhjenee ja kuvaan tulee pientä värinää. Tasapainotus tehdään aina lopullisella kokoonpanolla, eli objektiivin suojus pois ja mikrofoni paikallaan.
Toinen virhe on zoom-objektiivin käyttö. Kun zoomia kääntää, objektiivi pitenee ja painopiste siirtyy, jolloin tasapaino menee rikki. Kiinteä polttoväli, kuten 24 mm tai 35 mm, toimii gimbalissa paljon paremmin. Myös moni kit-objektiivi pitenee tarkennettaessa.
Kolmas virhe on kävelytekniikan unohtaminen. Gimbal vakauttaa kääntymisliikkeet, mutta pystysuuntainen pomppiminen näkyy edelleen. Niin sanottu ninjakävely eli polvet koukussa ja kantapäästä varpaille rullaava askel kuuluu gimbal-kuvaukseen yhtä paljon kuin itse laite. Lisää videokuvauksen käytännön rajoista löytyy artikkelista videokuvaus järjestelmäkameralla.
Askel askeleelta: tarvitsetko gimbalin?
Ennen ostopäätöstä kannattaa käydä läpi nämä viisi kysymystä:
- Liikkuuko kamera kuvauksen aikana, vai pelkästään kohde?
- Kestävätkö yksittäiset otokset yli 10 sekuntia?
- Onko kameran ja objektiivin yhteispaino tiedossa grammoina?
- Riittäisikö rungon IBIS yhdessä editointiohjelman vakautuksen kanssa?
- Jaksatko kantaa 1,5-3 kilon kokonaisuutta koko kuvauspäivän?
Jos kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaus on kyllä, gimbalista on todennäköisesti hyötyä. Jos ei, raha kannattaa käyttää parempaan mikrofoniin tai valoon, koska ne parantavat videota yleensä enemmän.
UKK
Voiko gimbalia käyttää still-kuvaukseen?
Voi, mutta hyöty on vähäinen. Kameran oma vakautus riittää still-kuviin lähes aina, ja gimbal tekee kuvaamisesta hitaampaa. Poikkeus ovat panoraamat ja timelapse-sarjat, joissa gimbalin moottoroitu liike on hyödyllinen.
Kannattaako käyttää IBIS-vakainta ja gimbalia yhtä aikaa?
Usein kannattaa, mutta kokeile ensin. Joissain yhdistelmissä kennovakain ja gimbalin moottorit korjaavat samaa liikettä vastakkaisiin suuntiin, mikä näkyy kuvassa pienenä nykimisenä. Moni kuvaaja laittaa IBIS-vakaimen pois päältä tai käyttää kevyempää tilaa.
Riittääkö editointiohjelman vakautus gimbalin sijaan?
Pieniin korjauksiin kyllä. DaVinci Resolven ja Premiere Pron vakautustoiminnot rajaavat kuvaa 5-15 prosenttia, ja voimakas korjaus tuottaa heiluvan, hyytelömäisen vaikutelman. Ohjelmistovakautus kannattaa pitää varakeinona, jolla viimeistellään jo valmiiksi vakaata kuvaa.
Gimbal on työkalu liikkuvaan kameraan
Gimbal ja vakautus kannattaa valita kuvaustavan, ei kaluston perusteella. Paikallaan pysyvä kamera tarvitsee jalustan, käsivaralta tehdyt lyhyet otokset hoituvat IBIS- ja OIS-vakaimilla, ja toimintakameralle riittää elektroninen vakautus. Moottoroitu gimbal on tarpeen vasta, kun kuvaaja liikkuu kuvauksen aikana. Sovita gimbal ennen ostoa omalla kameralla ja kaikilla lisävarusteilla.