Polarisaatiosuodatin kannattaa hankkia heti, kun taivas alkaa toistua kuvissa harmaana töhnänä tai veden pinta syö kaikki yksityiskohdat. Suodatin on yksi harvoista valokuvaustarvikkeista, jonka vaikutus näkyy suoraan kennolla eikä sitä pysty jälkikäteen täysin korjaamaan jälkikäsittelyssä – siksi se kuuluu luonto- ja maisemakuvaajan perusvarustukseen siinä missä kolmijalka tai varaakku.
Miten polarisaatiosuodatin toimii
CPL-suodatin – circular polarizer – koostuu kahdesta lasikerroksesta, joista etummainen pyörii. Kun kuvaaja kääntää suodatinta objektiivin edessä, tietyssä kulmassa heijastuva valo suodattuu pois ja alta paljastuu väri ja tekstuuri, joka muuten hukkuu kiiltoon.
Ilmiö perustuu siihen, että valo polarisoituu heijastuessaan tasaisilta pinnoilta – vedestä, lasista, märästä asfaltista, jopa lehtien vahamaisesta pinnasta. Suodatin päästää läpi vain yhdessä tasossa värähtelevää valoa ja suodattaa muun pois.
Vaikutus on voimakkain, kun kuvataan 90 asteen kulmassa auringon suuntaan nähden. Suoraan aurinkoa vasten tai selkä aurinkoon kuvattaessa efekti jää olemattomaksi, ja tämä yllättää monta aloittelijaa, joka odottaa suodattimelta ihmettä joka tilanteessa.
Mihin tilanteisiin polarisaatiosuodatin sopii parhaiten
Käytännön esimerkki avaa asian nopeimmin. Järven rannalla syyskuun aamuna vesi näyttää usein vaalean harmaalta, ja rannan kivet hukkuvat heijastuksiin.
Kun suodattimen kääntää oikeaan asentoon, pintaheijastus katoaa ja kamera näkee veden alle – kivet, kasvillisuuden ja syvyyden. Sama efekti toimii ikkunoiden läpi kuvattaessa, akvaarioissa ja autonlasin takaa otetuissa kuvissa.
Taivas tummuu ja pilvet erottuvat selvemmin, kun kuvataan sivuttain aurinkoon nähden – tämä on syy, miksi maisemakuvaajat pitävät CPL-suodatinta lähes yhtä tärkeänä kuin ND-suodatinta. Vihreä kasvillisuus hyötyy myös: lehtien vahakerroksen kiilto poistuu ja värikylläisyys nousee ilman, että kuva näyttää ylikäsitellyltä.
Suomen luonnossa tälle on runsaasti käyttöä. Lapin tuntureilla ja Järvi-Suomen selkävesillä valaistus on usein juuri sellaista sivuvaloa, jossa polarisaatio toimii parhaiten, ja esimerkiksi laajakulmaobjektiivilla kuvatussa maisemassa ero näkyy koko kuva-alalla.
Yleisimmät virheet suodattimen käytössä
Kokenut myyjä katsoo ensin, minkä kokoinen kierre objektiivissa on – suodatin ostetaan aina objektiivin kierrekoon mukaan (yleisimmät 52 mm, 58 mm, 67 mm, 77 mm ja 82 mm), eikä kamerarungon mukaan. Tämä on yksi tavallisimmista virheistä: aloittelija ostaa suodattimen kameran mallin perusteella ja huomaa kotona, ettei se sovi objektiiviin lainkaan.
Toinen virhe on käyttää polarisaatiosuodatinta laajakulmalla liian voimakkaasti käännettynä. Kun polttoväli on alle 20 mm, taivas voi tummua epätasaisesti kuvan reunoilla, koska osa taivaasta on 90 asteen kulmassa aurinkoon ja osa ei – lopputulos on raidallinen taivas, joka on vaikea korjata jälkikäsittelyssä.
Kolmas sudenkuoppa on unohtaa, että suodatin syö valoa 1–2 f-stopin verran. Hämärässä metsässä tai sisätiloissa tämä voi pakottaa käyttämään pidempää suljinaikaa tai suurempaa ISO-herkkyyttä kuin luulisi, joten suodatin kannattaa irrottaa, kun heijastuksia ei ole eikä sen käytölle ole syytä.
Yleinen myytti: kalliimpi suodatin on aina parempi valinta
Moni olettaa, että kalliimpi lasi tuottaa automaattisesti terävämmän kuvan. Todellisuudessa suurin ero halvan ja laadukkaan CPL-suodattimen välillä ei ole terävyydessä vaan värineutraaliudessa ja pinnoitteessa.
Edullinen, alle 20 euron suodatin voi tuoda kuvaan lievän violetin tai vihertävän sävyn, joka näkyy erityisesti taivaassa, ja huono pinnoite kerää sormenjälkiä ja heijastuksia helpommin. Laadukas monikerrospinnoitettu suodatin, esimerkiksi Hoya-merkin HD- tai Fusion-sarjan tuote, pysyy väriltään neutraalina ja on helpompi pitää puhtaana – mutta ero objektiivin omaan optiseen laatuun tai kuvaajan sommitteluun on silti pieni. Suodatin ei korjaa huonoa valoa eikä väärää kuvakulmaa, se ainoastaan hallitsee heijastuksia.
Polarisaatiosuodatin vs. muut suodatintyypit
Polarisaatiosuodatin kannattaa erottaa selvästi muista suodatintyypeistä, sillä ne ratkaisevat eri ongelman. UV-suodatin suojaa etulinssiä naarmuilta eikä vaikuta juuri kuvaan nykyisillä digikennoilla. ND-suodatin eli neutraalitiheyssuodatin tummentaa koko kuvaa tasaisesti ja mahdollistaa pitkät valotusajat esimerkiksi virtaavasta vedestä – se ei poista heijastuksia, vaan ainoastaan rajoittaa valon määrää.
CPL-suodatin on ainoa näistä kolmesta, joka muuttaa valon laatua eikä vain määrää. Monilla kuvaajilla on käytössä molemmat: ND-suodatin pitkiin valotuksiin ja polarisaatiosuodatin heijastusten hallintaan, ja osa valmistajista myy näitä yhdistelmänä, joskin erillinen CPL antaa enemmän kontrollia kääntökulman suhteen.
Hintahaarukka vaihtelee merkin ja koon mukaan merkittävästi. Perustason 58 mm CPL-suodatin maksaa noin 20–40 euroa, kun taas ammattikäyttöön suunniteltu 82 mm suurikokoinen, monikerrospinnoitettu suodatin voi maksaa 100–200 euroa. Hintaero syntyy pääosin lasin puhtaudesta, kehyksen ohuudesta (jotta vinjetointia ei synny laajakulmalla) ja pinnoitteen kestävyydestä.
Näin valitset ja käytät suodatinta oikein
Ensimmäinen askel on tarkistaa objektiivin kierrekoko – se löytyy objektiivin etureunasta ⌀-merkin jäljestä, esimerkiksi ⌀67. Jos käytössä on useampi objektiivi eri kierrekoolla, suurin yhteinen suodatin toimii pienemmissä objektiiveissa step-up-renkaan avulla, mikä on huomattavasti edullisempi ratkaisu kuin ostaa erillinen suodatin jokaiseen objektiiviin.
Kuvaustilanteessa suodatin kannattaa kääntää kameran etsimestä tai näytöstä katsoen, ei silmämääräisesti suodattimesta – vaikutus näkyy vasta lopullisessa kuvassa. Kääntäminen tehdään hitaasti, koska maksimivaikutus osuu usein vain muutaman asteen kohdalle koko kierroksesta.
Retkelle mukaan kannattaa ottaa myös suojaava kotelo, sillä suodattimen kierteet ovat herkkiä kolhuille ja hiekalle. Tarvikkeiden säilytykseen ja kuljetukseen sopiva kameralaukku pitää sekä rungon, objektiivit että suodattimet järjestyksessä kenttäolosuhteissa.
UKK
Toimiiko polarisaatiosuodatin peilittömässä kamerassa yhtä hyvin kuin DSLR-kamerassa?
Kyllä. Polarisaatio on optinen ilmiö, joka ei riipu kameran tyypistä. Peilittömässä kamerassa etuna on, että etsimessä tai näytöllä näkee vaikutuksen reaaliajassa, kun taas osassa DSLR-kameroita vaikutus näkyy selvästi vasta otetussa kuvassa.
Voiko polarisaatiosuodattimen vaikutuksen jäljitellä jälkikäsittelyssä esimerkiksi Lightroomissa?
Ei täysin. Kontrastia ja värikylläisyyttä voi nostaa jälkikäteen, mutta itse heijastuksen poistoa veden tai lasin pinnalta ei voi luoda ohjelmallisesti, koska tieto heijastuksen alla olevasta pinnasta ei ole tallentunut kuvatiedostoon lainkaan.
Kannattaako polarisaatiosuodatin ostaa jokaiseen objektiiviin erikseen?
Ei välttämättä. Yksi suurikokoinen suodatin ja edulliset step-up-renkaat riittävät useimmille harrastajille, kunhan suurin kierrekoko objektiivistosta määrittää suodattimen koon.
Yhteenveto
Polarisaatiosuodatin on yksi harvoista tarvikkeista, joka muuttaa kuvan luonnetta tavalla, jota ei jälkikäteen korvaa. Se ei sovi joka tilanteeseen – suora vasta- tai myötävalo, sisätilat ja hämärä rajoittavat sen käyttöä – mutta oikeassa kulmassa käytettynä se tekee eron veden alle näkemisen ja pelkän kiiltävän pinnan välillä.
Ennen ostoa kannattaa varmistaa objektiivin kierrekoko ja miettiä, riittääkö yksi suurikokoinen suodatin step-up-renkaalla vai tarvitaanko useampi. Paikallinen kamerakauppa neuvoo usein mielellään, mikä koko ja pinnoite sopii juuri omaan objektiivivalikoimaan.