Lapin revontuliretki, syyssateinen lintutorni Porvoossa tai tammikuinen auringonnousu Tampereen Pyynikillä kysyvät kameralta enemmän kuin studio. Kaluston suojaus sateella ja pakkasella kuvatessa ratkaisee, palaatko kotiin onnistuneiden kuvien vai huurteisen objektiivin ja tyhjän akun kanssa. Tämä artikkeli on kirjoitettu luontokuvauksen harrastajalle, videokuvaajalle ja kaikille, jotka kuvaavat ulkona sääolosuhteista riippumatta. Saat selkeät ohjeet kosteuden, kylmän ja kondenssin hallintaan sekä tiedon siitä, mitkä tarvikkeet kannattaa oikeasti hankkia.
Mitä sää- ja roiskesuojaus oikeasti tarkoittaa
Valmistajat puhuvat sää- tai roiskesuojauksesta, mutta termille ei ole yhtä standardia. Canon EOS R5:n, Nikon Z6 III:n ja Sony A7 IV:n tiivisteet hidastavat kosteuden pääsyä painikkeiden, liitäntäluukkujen ja bajonetin kautta. Ne eivät tee kamerasta vesitiivistä.
Poikkeus löytyy OM Systemiltä. OM-1 ja OM-5 sekä osa M.Zuiko PRO -objektiiveista on luokiteltu IP53-tasolle, mikä tarkoittaa testattua suojaa pölyltä ja suihkuavalta vedeltä. Pentaxin K-sarja on perinteisesti ollut toinen sääkestävyydestään tunnettu vaihtoehto.
Ketju on yhtä vahva kuin heikoin lenkki. Tiivistetty runko ja tiivistämätön kit-objektiivi muodostavat yhdessä tiivistämättömän kokonaisuuden. Ammattilainen tarkistaa ensin objektiivin: onko bajonetissa kumitiiviste ja kertooko valmistaja sääsuojauksesta erikseen.
Myytti: sääsuojattu kamera kestää kaatosateen
Yleisin väärinkäsitys on, että kalliissa kamerarungossa ei tarvitse välittää sateesta. Totuus on, että valmistajien takuu ei yleensä kata kosteusvaurioita edes sääsuojatuissa malleissa. Vuosien käytössä tiivisteet kuluvat ja kovettuvat, ja pakkasessa kumi menettää joustavuuttaan.
Tunnin kuvaus tihkusateessa on useimmille 2 000-3 000 euron rungoille tavallinen tilanne. Kolme tuntia kaatosadetta Nuuksion metsässä ilman suojaa on eri asia. Vesi kertyy kätevästi zoom-renkaan ja tarkennusrenkaan väliin, ja zoomatessa objektiivi imee ilmaa ja kosteutta sisäänsä.
Kameran suojaus sateessa käytännössä
Sadesuoja on halvin vakuutus, jonka kamerakaupasta voi ostaa. Kertakäyttöiset sadesuojat, esimerkiksi OP/TECH Rainsleeve, maksavat noin 8-15 € parilta ja mahtuvat takin taskuun. Kestävämmät Peak Design Shell ja Think Tank Photo Hydrophobia maksavat noin 40-180 € koosta riippuen. Hydrophobia on suunniteltu pitkille tele-objektiiveille, kuten 100-400 mm ja 150-600 mm, joita lintukuvaajat käyttävät.
Vastavalosuoja on aliarvostettu sadetarvike. Se pitää pisarat poissa etulinssiltä kevyessä sateessa ja vaakasuorassa tuulessa. Lisäksi mikrokuituliina kannattaa säilyttää minigrip-pussissa, sillä märällä liinalla linssiä ei saa puhtaaksi.
Kameralaukun valinnalla on yhtä paljon merkitystä kuin kameran suojalla. Monessa repussa on erillinen sadesuoja pohjataskussa, ja laukkutyypin valinta vaikuttaa siihen, saatko kameran esiin sateessa kastelematta muuta kalustoa.
Pakkanen ja akut: kylmä vie kapasiteetin
Litiumioniakun kapasiteetti laskee selvästi pakkasessa. -20 asteessa akku voi tyhjentyä tuntuvasti normaalia nopeammin, ja peilittömät kamerat kuluttavat elektronisen etsimen takia enemmän virtaa kuin DSLR-kamerat. Revontulikuvaaja Kittilässä tarvitsee yleensä 2-4 vara-akkua yhden illan aikana.
Ratkaisu on yksinkertainen. Pidä vara-akut takin sisätaskussa kehon lämmössä ja vaihda kylmä akku lämpimään. Kylmästä otettu, tyhjältä näyttävä akku toipuu usein lämmettyään. Alkuperäisten ja laadukkaiden kamera-akkujen välillä on eroja pakkaskestävyydessä, joten halvimmat vara-akut kannattaa testata kotona ennen Lapin matkaa.
Suurin osa kameroista on testattu valmistajan toimesta 0-40 asteen käyttölämpötilalle. Se ei tarkoita, että kamera lakkaisi toimimasta -15 asteessa, mutta valmistaja ei lupaa toimivuutta. Nestekidenäyttö hidastuu kovassa pakkasessa, ja voiteluaineet jäykistävät objektiivin renkaita.
Muutama käytännön asia, jota ensikertalainen ei aina tule ajatelleeksi:
– Ohuet kosketusnäyttöhanskat paksujen lapasten alle säilyttävät sormien tuntuman painikkeisiin
– Älä hengitä etsimeen tai näyttöön, sillä hengitys jäätyy välittömästi
– Kolmijalan metallijalat kannattaa päällystää vaahtomuovilla tai käyttää hiilikuitujalustaa, joka ei johda kylmää käsiin
– Muistikortti kannattaa vaihtaa sisätiloissa, ei -25 asteessa paljain sormin
Kaluston suojaus kondenssilta sisälle tultaessa
Pakkasen suurin vaara ei ole kylmä vaan siirtyminen lämpimään. Kun -20 asteinen kamera tuodaan 22 asteiseen mökkiin, ilman kosteus tiivistyy runkoon, linsseihin ja pahimmillaan objektiivin sisälle ja kennolle.
Ammattilainen aloittaa suojauksen jo ulkona. Kamera ja objektiivi laitetaan tiiviiseen muovipussiin tai suljettuun kameralaukkuun ennen sisälle menoa, ja pussi avataan vasta 1-2 tunnin kuluttua, kun kalusto on lämmennyt huoneenlämpöön. Silikageelipussi pussin sisällä sitoo jäljelle jäävää kosteutta.
Muistikortin voi ottaa pois ennen pussittamista, jolloin kuvia pääsee siirtämään heti. Samalla kannattaa miettiä varmuuskopioinnin työnkulku, sillä monen päivän retkellä kortti on ainoa kopio kuvista.
Poikkeus: jos kuvaat koko illan ulkona ja palaat heti ulos, kameraa ei kannata tuoda sisälle lainkaan. Kylmässä eteisessä tai autossa säilytetty kamera pysyy kuivana.
Yleisimmät virheet sateessa ja pakkasessa
Objektiivin vaihtaminen sateessa. Avoin bajonetti päästää vesipisarat ja lumen suoraan kennolle. Valitse yksi zoom-objektiivi koko kuvaushetkeksi tai vaihda objektiivi auton tai laukun suojassa.
Kameran kuivaaminen hiustenkuivaajalla. Nopea lämmitys pahentaa kondenssia ja voi vahingoittaa liimauksia. Märkä kamera kuivataan pyyhkimällä ulkopinnat, avaamalla akku- ja korttiluukut sekä jättämällä se huoneenlämpöön vuorokaudeksi.
Märän laukun sulkeminen. Kamera ja märkä laukku yhdessä suljettuna tuottavat kostean mikroilmaston, jossa objektiiviin voi kasvaa homeita viikkojen tai kuukausien kuluessa. Laukku avataan ja kuivataan erikseen.
Jos kameran sisälle on päässyt vettä tai etsimessä näkyy huurua vielä seuraavana päivänä, kamerakaupan huoltoon kannattaa viedä se mahdollisimman pian. Suomessa Rajala Camera ja valmistajien valtuuttamat huollot Helsingissä tekevät kosteusvauriotarkastuksia, mutta korjaus maksaa usein satoja euroja.
UKK
Tarvitseeko sääsuojattu kamera sadesuojaa?
Pitkässä tai rankassa sateessa tarvitsee. Tiivisteet suojaavat roiskeilta ja tihkulta, mutta valmistajien takuu ei yleensä kata kosteusvaurioita. 10-40 €:n sadesuoja on edullinen tapa välttää satojen eurojen huoltolasku.
Kuinka kauan kameran pitää lämmetä pussissa pakkasen jälkeen?
Yleensä 1-2 tuntia, kovassa pakkasessa ja raskaalla tele-objektiivilla pidempään. Pussin voi avata, kun kalusto tuntuu huoneenlämpöiseltä eikä pussin pinnalla näy kosteutta.
Voiko kameralla kuvata -30 asteen pakkasessa?
Useimmilla kameroilla voi, vaikka valmistajan ilmoittama käyttölämpötila alkaa usein nollasta. Akkujen kesto lyhenee huomattavasti, näyttö hidastuu ja renkaat jäykistyvät, joten mukaan tarvitaan lämpimät vara-akut ja suunnitelma kondenssin varalle.
Suojaus on rutiini, ei erikoisvaruste
Hyvä sääsuojaus ei vaadi kalliita hankintoja: sadesuoja, vastavalosuoja, vara-akut sisätaskussa, muovipussi ja silikageeli kattavat valtaosan Suomen olosuhteista syyssateesta Lapin pakkasiin. Tärkeintä on tehdä suojauksesta tapa ennen kuin säätä tarvitsee pelätä. Kun kamera pussitetaan ennen jokaista sisälle menoa, kondenssiongelmat jäävät useimmiten kokonaan pois.